Top Social

Me taisteltiin!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015
PicMonkey Collage2
Pitkä odotus ja taistelu on vihdoin ohi ja joukkue poistui Raksilan jäähallista hopeamitalit kaulassa. Tai paremminkin taskussa. 

Kahta peliä lukuun ottamatta jokainen kotipeli ja playoffkotipeli on kahlattu tällä kaudella läpi. Olen nähnyt niin onnistumisen hetkiä ja riemun kiljahduksia, kuin niitä pitkiä tappioputkiakin. Olen ollut paikalla joukkueen noustessa runkosarjan kärkijoukkueisiin ja tuulettanut niin Olli Palolan kuin Pekka Jormakankin huikeita maaleja, sekä tietenkin koko joukkueen upeita suorituksia. Olen nähnyt, kun Metsola on torjunut itsensä liigan nollapelitilaston kärkeen. Siltä mieheltä olen nähnyt upeimpia pelastuksia ikinä ja mahtavaa periksiantamattomuutta. Ja itsevarmuutta. Respect!
PicMonkey Collage3
Olen ollut paikalla myös huonoina aikoina. Kun joukkue on rämpinyt tappioputkessa marraskuun pimeinä iltoina, olen ollut silloinkin paikalla. Minulle tämä joukkue ei ole vain joukkue ja laji ainoastaan jääkiekko, vaan haluan olla näiden jätkien ja tämän seuran tukena kaikkina hetkinä. Enkä missään vaiheessa ole luopunut toivosta. Välillä olo on epätoivoinen, mutta luotto joukkueeseen ja meidän omaan tekemiseen on säilynyt aina. Tapparassa pelasi tällä kaudella paljon upeita tsemppareita ja sankareita, jotka onnistuivat nostamaan joukkueen suosta jälleen voittojen tielle. Se jos mikä on urheilun henkeä!
PicMonkey Collage4
Mitä tähän kauteen tulee, se on ollut upea kasvutarina. Häviöllä ollaan oltu sarjassa 3-1, mutta sieltä on noustu. Ja voitettu. Se jos mikä on taistelua! Viimeisellä kerralla se ei tosin riittänyt voittoon asti, mutta tällaisen taistelun jälkeen en nähnyt Raksilasta poistuvan yhtäkään häviäjää, vaan pelkästään voittajia. Joukkue oli tehnyt kaikkensa ja mestaruus jäi niin pienestä kiinni, niinkuin jokaisen pelin voittokin. Yksi maali, se erotti voittajat häviäjistä. Eniten suretti joukkueen puolesta, mullehan tämä on vain huvia, en mä siellä jäällä ole illasta toiseen painanut. Harmitti nähdä, miten mies toisensa jälkeen ottaa hopeamitalit kaulasta heti niiden pujotuksen jälkeen, sillä hopea ei ollut todellakaan häpeä. Kaikkea muuta kuin häpeä. Pettymys oli suuri, mutta jostain kumpusi kuitenkin ylpeys joukkueesta. Upeaa peliä ja ennen kaikkea TAISTELUA! Häviäjiä ovat vain luovuttajat. 
Untitled

2 kommenttia on "Me taisteltiin!"

Kiitos kaikista kommeteista :)!