Top Social

Jos totta puhutaan...

torstai 7. heinäkuuta 2016
... En voi tällä hetkellä kovin hyvin. Miksikö? Näennäisestihän kaikki on mitä parhaiten: uusi koti, onnellinen parisuhde, hyviä ystäviä, uusi opiskelupaikka, kaksi työpaikkaa ja rakastava perhe; kaikkihan vaikuttaa suorastaan täydelliseltä.

Koko elämäni on muuttunut todella nopeasti. Olen pitkiä aamupäiviä yksinäni kotonan ennen töiden alkua, enkä saa itsestäni mitään irti, vaikka pidänkin kovasti uudesta kodista. Niinkuin läheiset ihmiseni tietävät, olen todella sosiaalinen, joten tilanne on minulle vaikea. Poikaystäväni on siis viikon kerrallaan laivalla töissä, ja nyt kaikkien muiden menojen johdosta hän on poissa peräti kaksi viikkoa. Joo, eihän se ole aika eikä mikään, tulen kokemaan paljon pidempiä jaksoja yksin esimerkiksi silloin, kun Antti menee armeijaan. Tilanne on minulle kuitenkin todella outo ja uusi. Olen tottunut viettämään esimerkiksi iltaisin ja koulun jälkeen paljon aikaa perheeni kanssa kotona ja nautin seurasta. Nyt olen yksin uudessa paikassa.

Yleensä olen todella puuhakas ja aktiivinen, ja hääräilen kaiken aikaa jotain istuskelun tai makoilun sijaan. Nyt motivaatiota ei tunnu olevan mihinkään, enkä saa aikaiseksi mitään, ja se vasta vaikealta tuntuukin. Kaikista vaikeinta on kuitenkin myöntää itselleen, että olen hieman alakuloinen ja yksinäinen kotona. Olen iloinen ja aurinkoinen persoona, joten itselleni on vaikeaa myöntää, että nyt kaikki ei ole kyllä kohdallaan. Rakastan bloggaamista, mutta en saa aikaiseksi mitään. Muistivihkoni on pullollaan uusia postausideoita, mutta niihin tarttuminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta.

Eilen menin äidin luokse iltavuoron jälkeen. Oli ihanaa olla taas rakkaiden ihmisten kanssa ja vaihtaa kuulumisia. Aamulla menimme pitkälle metsäretkelle koiran kanssa ja sen jälkeen suuntasimme äidin kanssa kuntosalille, ja voi kuinka ihanalta tuntui saada kunnon hiki pintaan. Minusta tuntui, että nautin taas elämästä. Ehkä menen huomennakin treenaamaan, se sai oloni piristymään ja sain uutta virtaa.

Ja miksikö kerron tästä kaikesta teille? Tämä blogi on minun, ja haluan jakaa tällä inspiraatiota kaikille teille. Elämä ei kuitenkaan ole aina sitä kuuluisaa ruusuilla tanssimista, aina ei mene hyvin eikä olo ole luova. Ei, en aio pitää blogitaukoa, aion vain kirjoittaa juuri silloin, kun se tuntuu oikealta. Uskon, että huono oloni paistaa myös kirjoituksista, enkä halua esittää, että elämäni olisi jotenkin täydellistä, koska kenenkään ei ole. Haluan jakaa laadukasta sisältöä, ja jos mieli on musta, on vaikeaa olla innostava ja inspiroiva.

Fiilikseni on kuitenkin nyt jo viime päiviin verrattuna parempi. Sain tänään paljon tekemistä, ja työpäivä iloisessa kahvilassa on juuri sitä, mitä kaipasin. Uskon, että fiilikseni paranee entisestään, kunhan saan paljon kaikenlaista tekemistä. Aionkin huomenna hakea postista uuden vaatteen, mahdollisesti mennä vihdoin ostamaan kauan haaveilemani uuden kameran yo-rahoilla ja sen jälkeen palvelen töissä asiakkaita iloisemmin kuin koskaan. Ehkä menen myös treenaamaan, tai sitten jään sohvalle lukemaan kirjaa (!?) ja venyttelemään olohuoneen lattialle. Ensi maanantaina vien äitini ja siskoni Serenaan viettämään hauskaa päivää yhdessä ja nauttimaan kesästä. Siinä välissä teen myös paljon muuta, ehkäpä toteutan jonkun kauan suunnitteilla olleen postauksen tai julkaisen kansioissa odottavat asukuvat.

Haluan olla teille rehellinen ja siksi kerronkin teille nyt blogilleni epätyypillisiä asioita elämästäni, vaikka tämän postauksen julkaiseminen tuntuikin vaikealta. Ehkä muidenkin on helpompi saada inspiraatiota arkeen, jos tietää, ettei arki muillakaan suju aina kuten toivoisi.
DSC_7408mv
pic by Vilma Lehtovaara
8 kommenttia on "Jos totta puhutaan... "
  1. Mummolan ovikoodia ei ole vaihdettu <3

    VastaaPoista
  2. Pystyn samaistumaan tohon sun tilanteeseen nyt ihan 100% vaikken omassa kämpässä asukkaan, aika ennen työvuoroa tai työvuoron jälkeen tuntuu menevän kokonaan hukkaan, vaikka salilla pitäisi käydä ja kirjoituksiin lukea. Mutta se yksi kerta kun sain raahattua itseni salille nosti motivaatiota huimasti! Pitää vaan ryhtyä tuumasta toimeen ja siitä se lähtee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että joku pystyy samaistumaan :) On tosi turhauttavaa, kun aika ja kesä valuu koko ajan hukkaan. Oot oikeassa, pitää ryhtyä tuumasta toimeen ja lopettaa ihmettely :) Kiitos kommentista!❤

      Poista
  3. Tulin jotenkin tosi surulliseksi :( Mä ymmärrän ton ikävän; Mä ikävöin mun miestäni vaikka se lähtisi vain viikonlopuksi pois. Kyllä kun toisilleen kuuluu sitä läheisyyttä kaipaa ja kovasti. Tollaiset surukaudet on onneks kyllä ohimeneviä, ja tilanne tasaantuu ja helpottuu aivan varmasti :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi, että tulit tästä surulliseksi! Juuri tuo ikävä ja yksinäisyys on niitä päällimmäisiä tunteita, kiva kuulla että ymmärrät :)❤ ja varmasti tämä on ohi menevää, tämä taitaa olla tietynlainen vaihe yksin muuttamisessa :)

      Poista
  4. Mulle ei yksinasuminen tuottanut koskaan ongelmia, tosin mä lähdin kotoa jo pois heti kun täytin 17 vuotta. Ihmiset on niin erilaisia ja harmi, että sulle on käynyt näin. Ikävä on kyllä niin sanonko mistä.. siihen voin kyllä sanoa samaistuneeni vielä kuukausi sitten.. :D Jaksamisia<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle ongelmia on tuottanut juuri seuran puuten, kuten sanoin, oon tottunut, että kotona on aina joku. Ja niimpä, erilaisiahan me ollaa, toinen kaipaa seuraa ja toinen viihtyy hyvin yksinään:) Ja ikävästä puhumattakaan... Kiitos Inka <3

      Poista

Kiitos kaikista kommeteista :)!