Top Social

Ollaan ihmisiä toisillemme, jookos?

tiistai 9. elokuuta 2016
9582286018_572808ec7c_o
Niinkuin läheiseni tietävät, olen työskennellyt kesän tavaratalon kassalla. Ja jep, olen hurjan iloinen, että minua onnisti ja olen saanut tehdä paljon töitä! Kokemukseni kassaneitinä on kuitenkin avartanut maailmaani paljon: kuinka röuhkeiksi ja itsekkäiksi ihmiset voivatkaan muuttua. Ja ennen kaikkea epäkohteliaiksi. 

Kassamyyjänä kohtaa päivittäin vihaisia ihmisiä esimerkiksi syystä, että alennus ei koskekaan kyseistä tuotetta tai ostosten loppusumma ei miellytä. Tai olen muuten vaan liian hidas/nopea/huono/tekopirteä/mukava. En ole lannistunut. Vaikka olenkin tavaratalossa se henkilö, joka saa kaikkein eniten sitä itseään niskaan, en ole antanut sen haitata. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos! On kuitenkin ikävää ottaa vastaan ikävää palautetta, johon itse ei ole millään tapaa osallinen eikä mahdollisuuksia asiaan vaikuttamiseen ole.

Joskus olo työpäivän jälkeen on todella nuutunut. Ruuhka, kiireisiä ja äkäisiä asiakkaita. Vaikka yritänkin pitää sen periaatteen, että tervehdin jokaista hymyillen, joskus se tuottaa todella paljon vaikeuksia. Puhuttelen jokaista asiakasta niin kohteliaasti kuin suinkaan osaan, mutta harvoin saan lainkaan kiitosta. Kohtaan paljon ihmisiä, jotka eivät sano minulle sanaakaan. Yritän hoitaa ostokset mahdollisimman nopeasti mutta huolellisesti, etteivät kiireiset ja väsyneet asiakkaat joutuisi odottamaan kauaa. Silti palaute on aina huonoa. Enkä voi tehdä asialle mitään. 

Eilinen oli poikkeus. Jouduin soittelemaan moneen paikkaan kahden peräkkäisen asiakkaan tiimoilta (ja kumpaankaan tapauksta en olisi voinut estää) ja aikaa kului tietenkin aika paljon. Minua itseänikin harmittaa aina todella paljon, jos asiakas joutuu odottamaan hintojen selvittelyä yms. Ja kaikenlisäksi kaksi tapausta peräkkäin. Ihmiset jonon perällä olivat saaneet odotella jo kauan. Hoidin kuitenkin molemmat asiat parhaan kykyni mukaan, ja asiakas sanoi kaikkien kuullen lähtiessään: "Näittekö kuinka hienosti tyttö hoiti homman, ei yhtään hermostunut! Kiitos!"

Se on tähänastisen kassaneitiurani paras hetki. Muistetaanhan kiittää ja kehua toisiamme, ei uskoisikaan kuinka hyvä mieli siitä tulee. Ollaan ihmisiä toisillemme. Olin pelkkää hymyä koko loppupäivän -ja ehkä vielä tänäänkin!
2 kommenttia on "Ollaan ihmisiä toisillemme, jookos?"
  1. Oon myös päivittäistavarakaupassa töissä ja on kyllä ollut ihan silmät avaava duuni! Ihan järkyttävää käytöstä saa kestää aikuisilta ihmisiltä. En ymmärrä miten jengi ei selviä kauppareissustakaan ilman ylimäärästä raivoamista ja sekoilua. Mutta se että asiakaspalvelijan pitäisi kestää ja kuunnella mitä tahansa sontaa on melko vanhentunutta, kyllä meilläkin on oikeus pitää puoliamme jos tarve vaatii ja jos siitä on mitään hyötyä tilanteessa. Ollaan mekin pohjimmiltamme ihmisiä, ei pelkkiä palvelijoita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että joku tietää tunteen! Ihmettelen myös samaa, ei luulisi aikuiselta ihmiseltä olevan vaikeaa käyttäytyä, vaikka olisi kuinka väsynyt jne. Ja olet oikeassa, puoliaan täytyy pitää tarpeen vaatiessa, eikä mitä tahansa tarvitse kestää:) Yleensä en vaivaudu, mutta muutamaan kertaan olen saanut avata omankin suuni. Asiakkaat ei tunnu aina ymmärtävän, että ihminen se minäkin ole, eikä mitä tahansa käytöstä kuulu sietää :)

      Poista

Kiitos kaikista kommeteista :)!