Top Social

2016 käännekohdat: yo-kirjoitukset, oma koti, yliopisto-opiskelu

keskiviikko 11. tammikuuta 2017
Vuosi 2016 oli minulle aikamoista tunteiden vuoristorataa ja vuoteen mahtui paljon muutoksia ja stressiä. Oikeastaan koko elämäni muuttui tämän vuoden aikana. Kirjoitinkin blogiin viime vuonna hyvinkin avoimesti omista tunteistani, vaikka ne eivät olleetkaan aina riemun huudahduksien säestämiä. Ja onneksi kirjoitin! Juuri tällaiset postaukset tuntuivat olevan juuri teidänkin mieleenne. Ehkä on hyvä antaa joskus hieman enemmän itsestään, jolloin ehkä asukuvat ja arkisetkin höpinät saavat uutta ulottuvuutta kun tunnette minut paremmin. Tehdäämpä nyt siis katsaus vuoteen 2016 hieman syvällisemmin! Klikkaa siis otsikkoa, jos haluat lukea koko tekstin.
kollaasi1

tiistai 23. helmikuuta 2016: The next step

Kevään yo-kirjoitukset olivat käsillä. Mielessäni oli suuria unelmia, mutta samalla pelkoa tulevasta. Onko minusta tähän? Silloin kirjoitin: "Elämässäni on meneillään jännittävä vaihe: Pian on jälleen aika jättää tuttu ja turvallinen koulu ja ottaa uusi askel ihan omaan suuntaan. Oman suunnan valitseminen herättää ristiriitaisia tunteita, sillä toisaalta odotan innoissani, että pääsen toteuttamaan itseäni, mutta toisaalta valintojen tekeminen on aina jännittävää ja välillä tuskaistakin. Teenkö varmasti oikean valinnan?" 

perjantai 1. huhtikuuta 2016: Spring is in the air

Viimeiset yo-kirjoitukseni olivat takana. Olin keräillyt taistelutahtoa viimeisiin kirjoituksiin, lyhyeen saksaan, jolla ei ollut mitää merkitystä valmistumiseni eikä jatko-opiskeluidenikaan kannalta. Päätin kuitenkin tehdä kaikkeni ja kirjoitin: "Miksi heittäisin sen vaivan ja minussa olevan potentiaalin hukkaan? En voisi antaa itselleni anteeksi, jos en kertaisi ja paneutuisi saksaankin kunnolla, sillä olen käyttänyt siihen jo aiemminkin valtavasti vaivaa. Päätin siis taistella vielä viimeisenkin viikon ja päivän kunnialla. Ja kirjoituksissa, niissä vasta taistelinkin." Lopuksi totesin vielä: "Lukioni oli aurinkoinen ja hyvä."

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016: Kun kipu valtasi arkeni

Kevät ei sujunut kuitenkaan ihan niin aurinkoisesti, mitä edellinen postaus antaa olettaa. Jatkuvat kivut tulivat osaksi arkeani, enkä ole selättänyt niitä täysin tähänkään päivään mennessä. Keväällä kirjoitin: "Loppujen lopuksi päänsärky alkoi hallita elämääni: kärsin päivittäin useita tunteja päänsärystä, useiten aina iltapäivästä nukkumaan menoon asti. Särkylääkkeet eivät auttaneet kipuun."

maanantai 16. toukokuuta 2016: Risteyksessä

Tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt. Yo-kokeet olivat ohi, kävin töissä ja valmistauduin johonkin ehkä vielä tärkeämpään: pääsykokeisiin. Tulevat elämänmuutokset alkoivat jo hieman jännittämään, sillä tiesin, että muutaman kuukauden sisällä koko elämäni tulisi muuttumaan. Silloin kirjoitin: "Olo on tällä hetkellä kuin risteyksessä: en voi jatkaa eteenpäin, vaan on valittava jokin suunta. Elämässäni on niin paljon meneillään: valmistuminen lukiosta, töitä, pääsykokeet, muutto tulevaisuudessa omaan kämppään... Lista vain jatkuu ja jatkuu. Kalenteri tuntuu täyttyvän nopeammin kuin ehdin edes sisäistää."
kollaasi2

tiistai 24. toukokuuta 2016: Pahinta on yo-tulokset

Se päivä, kun yo-tulokset vihdoin tulivat, musersi maailmani hetkellisesti. Muistan elävästi, sen hetken kun luin vihdoin lopulliset tulokset; istuin bussissa ja pidättelin itkua. Silloin kirjoitin: "Pahinta on, kun uurastusta ei palkitakaan. Miten olenkin aina näin vaativa itselleni? Vaikka lähdettyäni kirjoitussalista viimeistä kertaa melkein kaksi kuukautta takaperin vannoin itselleni, että tämä tulee riittämään, fiilikset ovat aivan toiset nyt tulosten tultua. Tein kyllä varmasti parhaani -ja sehän tässä onkin pahinta."

lauantai 2. heinäkuuta 2016: Arkkitehti vai matikan opettaja?

Heinäkuussa DIA-yhteishaun tulokset tulivat vihdoin. Mielessäni oli epävarmuutta ja silloin kirjoittamani sanat tiivistävät ne hyvin: "Kumpi paikka minua oikeastaan edes kiinnostaa enemmän?"

torstai 7. heinäkuuta 2016: Jos totta puhutaan...

Kesä ei ollut niin sanottua ruusuilla tanssimista. Uusi koti, Antin työt laivalla ja uusi työ kaupan kanssalla. Oloni oli stressaantunut ja yksinäinen, olin ajoittain suorastaan elämänhaluton. Bloginkin päivittäminen tuntui liian raskaalta, joten postaustahti hidastui. Silloin päätin kertoa teillekin, missä kiikastaa: "En voi tällä hetkellä kovin hyvin. Miksikö? Näennäisestihän kaikki on mitä parhaiten: uusi koti, onnellinen parisuhde, hyviä ystäviä, uusi opiskelupaikka, kaksi työpaikkaa ja rakastava perhe; kaikkihan vaikuttaa suorastaan täydelliseltä." Postauksessa kuitenkin kerroin olostani kaiken pinnallisen takana.

tiistai 9. elokuuta 2016: Ollaan ihmisiä toisillemme, jookos?

Työt tavaratalon kassalla saivat minut ajattelemaan yhtä jos toistakin. Lähinnä aloin ajoittain uupua saamastani kohtelusta, johon en ollut lainkaan oikeutettu, ja silloin kirjoitin: " Puhuttelen jokaista asiakasta niin kohteliaasti kuin suinkaan osaan, mutta harvoin saan lainkaan kiitosta. Kohtaan paljon ihmisiä, jotka eivät sano minulle sanaakaan. Yritän hoitaa ostokset mahdollisimman nopeasti mutta huolellisesti, etteivät kiireiset ja väsyneet asiakkaat joutuisi odottamaan kauaa. Silti palaute on aina huonoa. Enkä voi tehdä asialle mitään." Inspiroiduin kuitenkin erään asiakkaan sanoista, ja kirjoitin aiheesta.

kollaasi3

perjantai 2. syyskuuta 2016: Kaksi viikkoa TTY:llä

Aivan uudenlainen elämä oli alkanut. Ensimmäiset viikkoni yliopistossa olivat jännittävää ja kiehtovaa aikaa, ja kokosin postaukseen muutamia asioita, joita olin oppinut kahden viikon aikana: "Enää ei voi olla paras. Kaikki ovat niin hyviä, että kilpailu on ihan ajan haaskausta." "Yliopistossa täytyy sietää se, että elämä on välillä kaaos. Vaikka kuinka paljon olisi tehnyt, tehtävät eivät koskaan lopu."

tiistai 20. syyskuuta 2016: Too much going on

Päivistä tuntui loppuvan tunnit lähes joka päivä. Arkeni oli juoksemista paikasta toiseen, eikä omaa aika ollut. Siis oikeasti sitä oli maksimissaan 15 minuuttia bussimatkalla töihin. Voiko sitä edes sanoa omaksi ajaksi? Huomasin, että elämäntilanteeni oli liian rasittava ja kirjoitin: "Tiedän, pitää olla iloinen, että on saanut töitä, mutta joskus taakka kasvaa liian suureksi. Kukaan ei jaksa kokonaista viikkoa ilman hetkeäkään omaa aikaa, se on oikeasti selvä. Ja kun olen viime vikkoina sanonut "ettei ole aikaa", se on tarkoittanut kirjaimellisesti sitä, etten ole pystynyt uhrata asialle päivässä kuin maksimissaan 15 minuuttia. Mielen on vallannut valtava stressi ja tiukka ja täysin joustamaton aikataulu on saanut positiivisuuteni todelliselle koitokselle. Olen jaksanut oikeastaan sen tiedon voimalla, että tämä on väliaikainen vaihe elämässäni. Vai onko?"

maanantai 31. lokakuuta 2016: Naisena teknillisessä yliopistossa

"'Ai sä opiskelet TTY:llä, en olisi arvannut!' -Lause, jota kuulen hieman turhankin usein tavatessani uusia ihmisiä." Uusi kouluni ja kaveripiirini on täysin päinvastainen verrattuna jokapäiväisiin ystäviini vuosi sitten. Se herätti minussa ajatuksia, ja kirjoitinkin suuren suosion saavuttaneen postauksen stereotypioista ja omasta suhteestani teknilliseen yliopistoon.

Tämän postauksen kokoaminen osaltaan avasi silmiäni. Kuinka paljon olenkaan kokenut vuoden aikana! Paljon erilaisia tilanteita ja osittain hyvinkin haastavia sellaisia. Niistä selvittiin! Vaikka vuodesta 2016 jäi paljon käteen, jätän sen ilomielin taakseni ja toivon vuodesta 2017 hieman tasaisempaa.
Post Comment
Lähetä kommentti

Kiitos kaikista kommeteista :)!