Top Social

Vieläkö te ootte yhdessä?

keskiviikko 8. marraskuuta 2017
DSC_0607

Aika usein kuulen tuttujen suusta, että ”Ai te ootte Antin kanssa vieläkin yhdessä!” Ja kyllähän voidaan käyttää jo sanaa ”vieläkin”, koska ollaan viihdytty yhdessä 14-15 -vuotiaista asti. Kun jälkeen päin katsoo 15-vuotiaiden seurustelua, en yhtään ihmettele, että meidän olemista ei kovin vakavana pidetty.

Eikä pidetty mekään. Me ollaan aina eletty hetkessä, ei olla mietitty, mitä tapahtuu, kun elämäntilanteet muuttuvat. Ne ovat melkoisen monta kertaa muuttuneet meidän suhteen aikana. Kun miettii kasiluokkalaisen elämää ja nyt sitä, että asutaan omillamme yhdessä ja suunnitellaan yhteisiä matkoja, asuntoja ja ostoksia, onhan meidän elämäntilanteet muuttuneet monta kertaa vuosien varrella. Oikeastaan vuosi vuodelta olemme saaneet tottua uuteen tilanteeseen, mutta meitä on yhdistänyt luotto meihin. Opiskelen tällä hetkellä kolmannessa eri koulussa meidän seurustelun alkamisen jälkeen, ja tietysti tällaiset muutokset ovat vaikuttaneet meidän suhteeseen. Olemme oppineet joustamaan ja antamaan toisillemme myös omaa aikaa, tietenkään unohtamatta yhteistä aikaa.

Olen saanut kuulla monien suusta, että me ollaan Antin kanssa tosi erilaisia -Ja niin se kai on. Meidän luonteet ovat todella erilaiset ja meillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet lukuun ottamatta ehkä jääkiekkoa. Olen itsekin joskus ihmetellyt, miksi meillä natsaa niin hyvin, vaikka me ollaankin niin erilaisia. Toisaalta olemme löytäneet itsestämme uusia puolia. Olemme löytäneet kokonaan uusia kiinnostuksen kohteita toisen avulla, joista on muodostunut meidän yhteisiä juttuja. Me katsotaan yhdessä tietyntyyppisiä leffoja, mennään tietyntyyppisiin ravintoloihin ja tehdään ruokaa molempien makuun. Joskus on mielenkiintoista sukeltaa toisen maailmaan antamalla hänen päättää mitä tehdään. Siinä saattaa innostua ihan uudenlaisista asioista.

En oikeastaan usko, että parisuhteessa olisikaan kysymys siitä, kuinka samanlaisia ihmiset ovat keskenään. Sen lisäksi, että meidän huumorintaju kohtaa hyvin, meillä on todella samanlainen maailmankatsomus ja arvot. Näistä asioista ei ole juurikaan tarvinnut edes keskustella. Muutto yhteiseen kotiinkin oli helppoa, kun meillä on rahankäytöstä niin samanlaiset ajatukset. Panostetaan tiettyihin asioihin, mutta muuten ollaan molemmat aika säästäväisiä luonteita. Yhteen muuton yhteydessä perustettiinkin yhteinen tili, jonne molemmat laittoivat rahaa joka kuukausi sovitusti, josta molemmat saivat tehdä muun muassa ruokaostoksia. Päätös rahan jakamisesta oli helppo, sillä meillä on niin samanlainen käsitys siitä, mitä kannattaa ostaa. Toisen harkintakykyyn on helppo luottaa.

Joskus kaverit kysyvätkin, että riidelläänkö me koskaan. Ja tottahan me riidellään. Se kuuluu elämään. Isommistakin riidoista ollaan selvitty kuitenkin oikeastaan sillä, että ollaan suhtauduttu niihin koko lailla ratkaisukeskeisesti. Kun ollaan aikamme möyhötty aiheesta, koitetaan yhdessä keksiä, miten tilanteesta päästään eteenpäin. Kumpikaan ei ole täydellinen, ja välillä täytyy myöntyä, että omassa toiminnassa on parantamisen varaa. Täytyy olla valmis muuttamaan hieman omaa käyttäytymistään. Ollaan myös aika usein otettu ongelmat aika pian ilmenemisen jälkeen puheeksi. Se auttaa myös paljon. Toki joskus tilanteet ovat vaatineet myös sen, että oppii hyväksymään toisen huonot puolet. Toista ihmistä ei kuitenkaan voi muuttaa, mutta käyttäytymistä muita kohtaan sen sijaan voi.

Se, mikä vuosien varrella on muuttunut ratkaisevasti, on luotto toiseen. Nuorempana mukana on ollut tietynlaista epävarmuutta itsestä ja toisesta. Vaikka oma itseluottamukseni ei varmasti koskaan ole tietyllä tapaa valmis, olen tottunut siihen, että minusta pidetään tällaisena. Ei se toinen siinä jaksaisi enää roikkua, jos tilanne olisi toinen. Molempien oma elämä on helpompaa, kun toiseen voi luottaa eniten maailmassa, niin kuin vaikka omaan äitiin. Luottamuksen kehittymistä on ollut mielenkiintoista seurata. Nykyään heitetään läppää sellaisista asioista, jotka joskus olivat ihan oikeita ongelmia. Siinä on muutama yhteinen vuosi tehnyt tehtävänsä.


Mulle hyvä parisuhde on oikeastaan juuri tätä. Yhteisiä asioita, mutta myös oma elämä ja omat harrastukset. Luottamus toiseen ja yhteiseen tulevaisuuteen. Yhteiset arvot ja maailmankatsomus. Samanlainen huumorintaju. Huulille nouseva hymy nähdessä toisen pitkästä aikaa. Läheisyyttä ja lämpöä. Tukea silloin kun sitä tarvitsee. 
Post Comment
Lähetä kommentti

Kiitos kaikista kommeteista :)!